Toisena naamiona ei-fantasia-naamiona päätin tehdä ruttonaamion. Olin nähnyt kyseisiä naamioita muutaman eri elokuvissa ja mustien linssien takaa katovat hahmot olivat mielestäni hyvin mystisiä. Siispä lähdin tuumasta toimeen. Ensimmäinen naamioni oli tehty vaahtomuovista ja latexista, joten nyt naamion paperointi tulisi harjoiteltua.
Helpoimmalla saisin naamion muodon tehtyä savipatsaan päälle. Tein saviluonnoksen nuken pään päälle, että naamio pysyisi luonnollisen kokoisena.
Savityö valmiina
Paperoinnissa käytettiin voimapaperia ja US-liimaa, liimaten paperisuikaleita myötäillen patsaan päälle. Jokaissella kerroksella piti olla oma värinsä, että kykenin tunnistamaan, mihin kohtiin jouduin lisäämään paperia. 4 kerrosta riitti mainiosti, joten jätin kuivumaan. Savi ei kuivunut paperin alla, koska kuivuessaan liimapinta muuttui muoviksi ja eristi saven ilmalta.
4 kerrosta voimapaperia
Kun pinta oli kuiva, hiointa ja kittasin naamion epätasauden pois.
Kitattuna ja hiottuna
Pinnan ollessa tasainen, irrotin naamion nuken päästä ja loitin saven kaapimisen naamion sisältä. Työ oli normaalia työläänpää, koska savi oli saanut jostain happea ja oli kovaa, muta vielä kaivamiskelpoista. Työ oli hidasta, mutta yöksi jättäessäni saven kostumaan märällä paperilla. Aamulla saven irtisaanti oli monin kerroin helpompaa.
Naamio juuri irrotettuna
Naamio tarvitsi linssit, jotka sain tummennetusta pleksistä. Porasin sopivan kokoiset linssit pylväsporakoneen avulla.
Linssien asettelu
Oikeat ruttonaamiot ommeltiin nahasta, mutta minä helpotin työtäni ja liimasin nahanpalat yhteen kontaktiliiman avulla, ommellen vain valeompeleet nahanpalasten reunoihin. Tosin nokan liitoksen, jouduin ompelemaan.
Opettajani pyysi laittamaan tähän vielä materiaalilaskennan. Naamio maksoi materiaalien kanssa vaivaiset 24,60€, mutta työtuntien kanssa siitä olisi tullut n. 240€
tiistai 12. marraskuuta 2013
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Turunlinnan tontun aarre
Johdanto
Istuessani
kahvitauolle tyytyväisenä tietäen, että toinenkin tekemäni
naamio, olisi tänään valmis, kun sainkin kuulla opettajaltani
Mauri Mäkelältä, että tarjolla olisi ”Turunlinnan aarre”,
joka kelpaisi opinnäytetyöksi. Työ kuulosti hyvin
mielenkiintoiselta ja sydäntä lähellä olevalta aiheelta, koska
olin lapsena usein käynyt Turunlinnassa aarteenmetsästyksessä,
joten uskoin, että nyt minä saisin jättää linnaan aarteen
tulevien lasten etsittäväksi. Ilmoitin ottavani työn vastaan.
Mauri ilmoitti minulle, että tapaaminen asiakkaan kanssa olisi
23.9.13 klo.15
Tavatessani
asiakkaani Benita Kivistön, sain tietää, että olin
Kulkuriteatterin, enkä itse Turunlinnan kanssa tekemisissä. He
olivat kyllä yhteistyössä Turunlinnan kanssa ja heillä oli
tulossa esitys Turunlinnassa isänpäivänä, johon he tarvitsisivat
lavastukseksi Turunlinnan tontun aarteen, mikä tulisi olemaan minun
opinnäytetyöni.
Ensimmäinen
palaveri
Ensimmäisessä
palaveri pidettiin heti tutustumisen yhteydessä. Asiakas kertoi
ensin hieman teatterinsa toiminnasta ja mitä he olivat ehtineet
tehdä.
Rouva
Kivistö kertoi pähkinänkuoressa esityksen taustaa, jossa ilmeni,
että Turunlinnan tonttu, joka piti linnasta huolta, oli kerännyt
linnan historiassa palaneiksi ja varastetuiksi uskotut arvoesineet
talteen omaan kätköönsä, mutta ne, jotka uskoivat tähän ja
halusivat varastaa aarteen tontulta, olivat kokeneet tontun vihan ja
muuttanut nämä eläimiksi. Tarinassa, mikä oli tarkoitus esittää,
kertoisi yhdestä ryöstöretkestä, joka muuttuisikin henkiseksi
kasvutarinaksi. Esitys oli suunnattu lapsille ja aarteen tulisi olla
myös sellainen, jota lapsikin pitäisi arvokkaana ja hienona.
Seuraavaksi
aloimme käydä visuaalista puolta läpi aarteesta. Rouva kivistö
oli tuonut mukanaan laatikollisen pokaaleja ja kultaisen pääkallon,
jotka hän halusi ehdottomasti aarteeseen. Kuvaillessaan aarretta,
visuaalisuus muutti kokoajan muotoaan, että mielikuvasta oli vaikea
luoda realistista rakennetta, mutta onneksi minulle annettiin kohtuu
vapaat kädet aarteen kanssa. Onneksi saimme yhteisymmärryksen ihan
konkreettisistakin vaatimuksista. Aarre ei saisi missään tapuksessa
olle arkku, koska siitä tulisi muuten liian merirosvomainen.
Aarretta pitäisi pystyä liikuttamaan lavalta pois ja takaisin
esityksen aikana, jolloin se tarvitsisi renkaat. Kultainen pääkallo
haluttiin keskeiseen asemaan aarteessa ja hopeisia pikareita
haluttiin paljon mukaan, koska historiassa, lähes kaikki astiat
olivat hopeaa. Minulle tuotiin myös vanha hattuteline, mitä saisin
käyttää aarteessa, jos halusin. Lähtökohtaiseksi budjetiksi
sovittiin 300€ ja työn tulisi olla valmis 1.11.13
Suunnittelu
Aloitin
aarteen suunnittelun muistiinpanojani selaamalla palaveristä ja
yrittäen täydentää tietoaukkoja netistä selaamalla. Työ olisi
alkanut vaivata hieman, mutta hattuteline antoi hyvän alkusuunnan
suunnittelussa. Rouva Kivistön puhui muutamissa lauseissaan, että
aarre muodostuisi vain pelkkästä aarteesta, josta tuli visio
täyttää teline kaikella arvokkaan näköisellä, että se
näyttäisi aarrekasalta, joka olisi kuin pilari, pelkistä
kalleuksista, mutta visio näytti liian yksinkertaiselta, jolloin
ajattelin korostaa aarretta symboolisesti, että aarre oli haluttu ja
himotu. Otin vertauskuvaksi paratiisin kielletyn puun, jossa asusti
käärme, joka vietteli Eevan maistamaan puun hedelmää, vaikka se
oli kiellettyä. Sain piirrettyä muutaman luonnoksen, jotka lähetin
sähköpostilla hyväksyttäväksi. Vastaus tuli pian ja sain luvan
jatkaa työtä piirustusten mukaan.
(Hyväksytty
kuva.)
Materiaalin
hankinta
Aloitin
kiertämällä kaikki Vammalan keskustaa lähellä olevat
kirpputorit, joista löysin lähes tarvittavan määrän aarteeksi
kelpuutettavaa tavaraa. Aarteiden ostaminen kirpputoreilta tosin
vaati oman rahan käyttämistä ja myöhemmin kuitella takaisin
perimistä, koska minulle ei annettu rahaa ennalta mukaan
käytettäväksi. Kun aarteet oli hankittu, kävin vielä ostamassa
pienet kumirenkaat ja kromi-spray:ta hopeana ja kultaisena.
Myöhemmin rouva kivistö otti minuun yhteyttä ja kyseli, että
tarvitsenko lisää aarteita, koska heillä olisi laatikollinen, joka
joutaisi muussa tapauksessa roskiin. Otin tarjouksen tietysti
avosylin vastaan, kun se vielä tuotiin ovelle saakka.
Telineen
rakentaminen
Tarkastellessani
hattutelinettä uudelleen, olin kuvitellut vain kiristäväni sen
ruuvit, jotta se ei heiluisi, mutta rakennelma oli niin vääntynyt
ja kulunut, että ruuvit eivät enää pitäneet kunnolla kiinni.
Purin telineen, hioin maalin tarvittavista kohdista pois, jotta
hitsausksessa muodostuisi valokaari. Hitsasin rakennelman takaisin
kasaan, korvaten keskikehikot rautatangolla ja lisäten pieniä
rautatangon palasia ulkopinnoille, joihin kykenisin kiinnittämään
käärmeen. Kiinnitettyäni renkaat ruuveilla ja muttereilla telineen
pohjaan, maalasin telineen kultaiseksi.
(Teline
purkuvaiheessa.)
Käärme
Liimaaminen
Seuraavana
haasteena oli tehdä käärme. Ensimmäisenä vaihtoehnona ajattelin
vaahtomuovia ja leikata sen hitaasti mutta varmasti käärmeen
hahmoon, mutta päädyin nopeampaan vaihtoehtoon, liimaamalla
”lötköpötkö”:iksi kutsuttuja solumuovi vesileluja yhteen
vesiohenteisen kontaktiliiman avulla. Suunnitelma sujui hyvin siihen
asti, kunnes yritin kiertää käärmettä telineen ympärille.
Käärme oli liian sitkeää muovia, että se olisi antanut tarpeeksi
periksi, jolloin liiman liitokset pettivät ja repesivät. Koitin
uudelleen, mutta ensin lämmittäen palasia kuumailmapuhaltimella
pakottaen ne muotoonsa. Tämäkään ei ollut tarpeeksi, jolloin osa
paloista irtosivat. Seuraavaksi päätin kokeilla liimata
liitoskohtien sisään tukiluun, käyttäen sähköputkea, joka
yhdistäisi palat toisiinsa sisältäpäin. Tämä toimi ja käärme
saatiin pysymään ehjänä telineen ympärillä.
(Käärmeen
testaaminen telineen ympärille.)
Suomut
Käärme
tuntui kuitenkin hyvin paljaalta, joten päätin koristella sitä
tekemällä sille suomupeitteen. Käytin tähän kolvia ja kuin
piirtäen, suomut ilmestyivät käärmeen pintaan kuin painaessa
veitsen sulaan voihin. Käytin operaatiossa hengityssuojainta ja
ilmastointia, koska solumuovin käry sisälsi paljon myrkkyjä.
Pää
Käärmeen
pään leikkasin vaahtomuovista saksien avulla. Maalasin sen pinnan
sileämmäksi lateximaalilla, jotta hopeinen pinta tulisi paljon
kirkkaammaksi, kuin röpelöiselle pinnalle. Lisäksi se näyttäisi
enemmän yhteensulautuvalta pinnalta solumuovin kanssa.
(Vasta
leikattu käärmeen pää.)
Maalaaminen
Käärmeen
vartalon ollessa maalausvalmis, maalasin käärmeen vartalon ja
aarteet hopeisiksi ja kultaisiksi. Vartalosta tuli hopeinen ja
suurimmasta osasta aarteista kultaisia, koska halusin käärmeen
erottuvan värien seasta paremmin.
(Hopeoitu
käärmeen vartalo.)
Suomujen
urat
Kun
käärme oli kiinnitetty telineeseen Sikaflex tiivistysmassan avulla,
tein havainnon käärmeen suomujen urissa. maali ei ollut mennyt
ollenkaan urien väliin, vaan keltainen solumuovi paistoi hyvin
pistävästi. Koitin täyttää urat ruiskuttaen lääkeruiskulla
mustaa maalia, mutta tämä osoittautui hitaaksi menetelmäksi.
Seuraavaksi kokeilin mustaa paksua permanentti tussia, mutta tussi
raapi urien reunoilta hopean pois. Opettajani Mauri Mäkelä vinkkasi
käyttämään ohennettua maalia, sivellellen sitä uriin pensselillä
ja pyyhkien ylimääräisen pois kostealla rätillä. Tämä
osoittautui kaikista parhaimmaksi ja nopeimmaksi tavaksi.
Kolikot
Jokaisessa
itseään kunnioittavassa aarteessa on aina kultakolikoita. Kävin
läpi vaihtoehtoja pahvista messinkiin, mutta mistään en keksinyt
nopealla leikkauksella tarpeeksi paksuja kolikoita tarpeeksi. Olin
lapsena kokeillut kaataa uudenvuoden tinaa tekemiini puumuotteihin,
tehden isoja kolikoita ja ristejä. Voisi luulla, että puu syttyisi
tuleen sulasta tinasta, mutta niin pieni määrä ehtii onneksi
jäähtyä, että puuhun ei jää kuin tumma jälki tinasta. Etsin
itselleni turhaksi jääneen puulistan ja porasin pylväsporakoneella
siihen kolikon paksuisia syvennyksiä, joihin kaataisin tinaa. Sain
tehtyä testierän kirpputorilta löytäessäni uudenvuoden tinaa
pienen laatikollisen. Kun kolikot oli valettu hyvällä
menestyksellä, punnitsin kolikot, kuinka paljon 10 kolikon
tekemiseen meni tinaa. Tilasin netin kautta itselleni kirjametallia
tankoina, jotka olivat koostumukseltaan samanlaista, kuin uudenvuoden
tina ja aloitin loppujen kolikoiden valamisen.
(Kolikoiden
valamista.)
Kallo
Tyyny
Pääkallo
haluttiin aarteen kunniapaikalle, josta se näkyisi hyvin. Päätin
laittaa sen telineen korkeimmaksi ja ommella sille samettisen tyynyn.
(Samettinen
tyyny.)
Kiinnitys
Pääkallo
oli valitettavasti valmistettu posliinista, jolloin sen
kiinnittäminen ruuveilla ei tulisi kysymykseen. Eikä sitä olisi
voinut tyynyynkään liimata, ilman, että liikuttaessa se olisi
vahingoittunut. Pääkallo oli kuitenkin säästöpossu, joten sen
pohjassa oli muovinen tyhjennysluukku. Poistatin luukun, mittasin
kallon sisälle menevän kertopuusta olevan puukepin, jonka läpi
pistin ruuvin, joka tulisi vielä telineen läpi ja lukittuisi
mutterilla. Pelkäsin joka kiristyksellä, milloin kallo halkeaisi.
(Käärme
ja kallo kiinnitettynä telineeseen.)
Aarteiden
kiinnitys
Ripustus
Käärmeen kuivuttua kunnolla, aloitin
kalleuksien kiinnittämisen telineeseen, käyttäen ensimmäisten
kanssa itseporautuvia ruuveja. Seuraavia esineitä taas kiinni
oleviin kalleuksiin popniiteillä ja loput rautalangalla ja
kuumaliimalla. Täyttäessäni telinettä, tavarat alkoivat loppua,
eikä kerrokset näyttäneet täyteläisiltä. Minun olisi
kannattanut täyttää teline keskeltä ensin kaikella epämääräisellä
ja laittaa koristeet sen jälkeen päälle. Onnistuin kuitenkin
käyttämään helmikoruja hyödyksi ja ripustaa niiden avulla
tavaroita keskelle roikkumaan. Tein täytetavaroita retkipatjan
jämistä ja vaahtomuovista.
(Varhainen kasaus vaihe.)
(Myöhäinen kasaus vaihe.)
(Käärmeen pää kiinnitettynä
valmiiksi.)
Arkut
Aarteeseen
oli kiinnitetty kaksi pientä arkkua. Kolikoita ei ollut tarpeeksi
niiden täyttämiseen, joten pohjataso piti täyttää toisin. Ensin
mielessäni kävi laittaa pohjalle vaahtomuovia tuomaan korkeutta,
mutta päädyin kullattuihin kiviin, jotta saisin kolikoille ja
muille aarteille arkussa epätasaisuutta, jotka kiinnitettiin kaikki
kuumaliimalla kiinni toisiinsa.
(Kuva
valmiiksi täytetystä arkusta.)
Toinen
palaveri
Kävin
tilannekatsausta läpi rouva Kivistön kanssa puhelimitse ja
lähettäen kuvia työn etenemisestä sähköpostitse. Kerroin, että
ostamani kalleudet eivät aivan riittäneet täyttämään aarretta
kokonaan ja jäljellä pudjetista oli 15€. He pyysivät aarteelle
vielä kuljetuslaatikkoa ja myöntäisivät käyttööni vielä 50€
ylimääräistä, jolla saisin tehdä laatikon ja ostaa lisää
tavaroita peittämään telinettä.
Kuljetusteline
Alkaessani
suunnitella kuljetuslaatikkoa, ongelmaksi tuli käärme. Se
vahingoittuisi hyvin helposti kaikesta siihen osuvasta hankauksesta
ja aarteita roikkui kaikenlaisissa asennoissa, että ne vääntyisivät
tai menisivät helposti rikki. Hylkäsin laatikkoidean ja päädyin
tekemään kuljetustelineen. Aarteen selkäpuolella ei olut tavaroita
kiinni, koska sitä katsottaisiin sen verran kaukaa ja vain edestä,
jolloin telineen tukipalat saisi helposti takaa kannattelemaan
metalliputkia vasten.
(Valmis
kuljetusteline.)
13.
Valokuvaus
Kun aarre oli valmis, kokeilin vielä
koulun jälkeen eri väristen valojen kanssa miltä aarre näyttäisi.
Myöhemmin yksi ottamistani valokuvista päätyi Kulkuriteatterin
nettisivuille.
(Valokuvaus
paikan valmistelu.)
Noutaminen
Seuraavana
päivänä 1.11.13 Aarre tultiin hakemaan ja siihen oltiin oikein
tyytyväisiä. Rouva Kivistö oli hyvin innostunut siitä ja
myöhemmin illalla kiitteli vielä puhelimessa ja lupasi kirjoittaa
työstä suositukset ja kyseli, olenko käytettävissä
tulevaisuudessa, kun valmistun.
(Aarteen
kiinnitys.)
(Aarteen
lastaus.)
15.
Materiaalikulut
Aarteet: 155,45
Kirjametalli: 57,90
Lötköpötkö: 25.75
Kangas ja tupsut: 11,76
Kromi-spray: 38,50
Renkaat: 13,35
Sikaflex : 2,48
Kuumaliima 2,50
Ruuvit 3
Kuusi 3
Vaneeri 3
316,69
= 317€
Lopputulos
ja itsearviointi
Aarteen
tekeminen oli mielenkiintoinen kokemus. Oletin työn olevan paljon
helpompi, mutta tämä opetti jälleen paljon. Työ valmistui
määräaikaan mennessä ja vuorokautta aikaisemmin, joka on aina
plussaa. Budjettikaan ei mennyt yli sovitun ja olen vielä
tyytyväisempi, että se pysyi hyvin lähellä alkuperäistä hintaa.
Ainoat asiat mitkä olisin tehnyt toisin, olisi ollut aarteen sisältä
täyttäminen ensin, koska sinne tavaroiden lisääminen oli
hankalaa, kun tavaroita oli jo edessä. En joutunut pyytämään
neuvoa asioiden suhteen, mutta kävin kyllä rakentavaa keskustelua
ihmisten kanssa, joka osoittautui hyödylliseksi. Asiakas oli
tyytyväinen työhöni ja hoidin kanssakäymisen hänen kanssaan
mielestäni mallikkaasti ja tulimme hyvin juttuun ja toimeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)