keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Toinen fondi

Kun ensimmäisestä fondista päästiin eteenpäin, aloitin välittömästi seuraavan fondin parissa. Toisen fondin kuului olla luontomaisema aiheinen ja lukuisien vaihtoehtojen jälkeen löytyi kelpuutettu, jossa oli etu-,keski- ja taka-alalla olevaamaisemaa. Kuva oli peräisin punapuumetsästä.


Tein kuvasta vesiväriluonnoksen hahmotaakseni hieman metsän tekemistä.


Aloitin vesivärien jälkeen pienen fondin kanssa harjoittelun ja vanhasta fondista oppineena, en kuluttanut siihen kahta päivää kauempaa, kun taas vanhaan meni viikko. Olin tajunnut, että pieni fondi oli vain harjoitteluväline, jolla harjoittelin maalaus tekniikoita, enkä itse jäljentämistä pienessä koossa.


Olin päässyt kohtuu hyvin yli fondikammostani, joka kammosi minua ensimmäisen fondin kanssa ja tein paljon rohkeampia päätöksiä maalatessani.

(En ollut ihan tyytyväinen valon väreihin, mutta vasemman puskan lehdet alkoivat kiiltää häiritsevästi, jos yritin laittaa valoa leveämmälle)

Olin tyytyväinen maalaukseen, koska vanhasta työstä minulle jäi hieman paha maku. Olin myös yllättynyt saadessani työn viikossa valmiiksi, kun vanhaan työhön oli mennyt 2,5 viikkoa. Olisin varmasti työstänyt kuvaa hieman pitenpään, mutta joululomaksi oli tarkoitus saada valmiiksi, koska loman jälkeen alkaisivat muut hommat.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ensimmäinen fondi

Ensimmäiseksi fondiksi valitsin kaupunkimaiseman. Pienen etsiskelyn jälkeen päädyin maisemaan Jerusalemin yhdenstä kaduista






Aloitin harjoittelun vesiväreillä ja kolmannen luonnoksen jälkeen, päätin siirtyä maalausharjoitteluun pienellä fondikankaalla.





Fondin maalaaminen oli jo pelkkänä ajatuksena epämieluinen, mutta onneksi se osoittautui kuitenkin mieluisemmaksi, kuin olin alunperin kuvitellut. Kun harjoittelu alkoi olla valmista. Päätin siirtyä itse pääfondin tekemiseen. Kokosin suuren kehikon fondille ja pingotin oikean kokoiseksi ompelemani fondikankaan kehikkoon kiinni. Fondi piti ensin pojaamaalauksen jälkeen, pääsin aloittamaan.





Fondin maalaaminen alkoi lupaavasti ja monta ongelmaa vähemmän, maalaus alkoi muodostua, verrattavissa harjoitteluvedokseen. Mutta ei työ ongelitta sujunut. Yrittäessäni luoda efektiä töpöttämällä luonnonienellä, väri ei haalistunut tarpeeksi, jolloi jouduin maalaamaan seinät suuriksi. Toisella kerralla tehdessäni tiilien viivoja, kaikki eivät menneet oikeaan suuntaan, jolloin peittäminen pti tehdä uudelleen. Kuivuminen oli kuitenkin jokaäiväinen hidaste ja koitin nopeuttaa sitä kuumailmapuhaltimella. Maali kuivui kyllä, mutta kun huomasin sen tekevän hienoa efektiä, aloin tehdä sitä enemmän, mutta viimeisellä vedolla, se kuitenkin sulattipoltti kankaaseen reijän, joka jouduttiin paikkaamaan kankaanpalalla ja voimapaperilla.





Viivat eivät kuitenkaan onnistuneet lopultakaan hyvin, mutta luovutin asian kanssa ja annoin asian edetä loppuun ja valojen kanssa testailuun.


tiistai 12. marraskuuta 2013

Ruttonaamio

Toisena naamiona ei-fantasia-naamiona päätin tehdä ruttonaamion. Olin nähnyt kyseisiä naamioita muutaman eri elokuvissa ja mustien linssien takaa katovat hahmot olivat mielestäni hyvin mystisiä. Siispä lähdin tuumasta toimeen. Ensimmäinen naamioni oli tehty vaahtomuovista ja latexista, joten nyt naamion paperointi tulisi harjoiteltua.

Helpoimmalla saisin naamion muodon tehtyä savipatsaan päälle. Tein saviluonnoksen nuken pään päälle, että naamio pysyisi luonnollisen kokoisena.

                                                                    Savityö valmiina

Paperoinnissa käytettiin voimapaperia ja US-liimaa, liimaten paperisuikaleita myötäillen patsaan päälle. Jokaissella kerroksella piti olla oma värinsä, että kykenin tunnistamaan, mihin kohtiin jouduin lisäämään paperia. 4 kerrosta riitti mainiosti, joten jätin kuivumaan. Savi ei kuivunut paperin alla, koska kuivuessaan liimapinta muuttui muoviksi ja eristi saven ilmalta.

                                                               4 kerrosta voimapaperia

Kun pinta oli kuiva, hiointa ja kittasin naamion epätasauden pois.

                                                                 Kitattuna ja hiottuna

Pinnan ollessa tasainen, irrotin naamion nuken päästä ja loitin saven kaapimisen naamion sisältä. Työ oli normaalia työläänpää, koska savi oli saanut jostain happea ja oli kovaa, muta vielä kaivamiskelpoista. Työ oli hidasta, mutta yöksi jättäessäni saven kostumaan märällä paperilla. Aamulla saven irtisaanti oli monin kerroin helpompaa.

                                                              Naamio juuri irrotettuna

Naamio tarvitsi linssit, jotka sain tummennetusta pleksistä. Porasin sopivan kokoiset linssit pylväsporakoneen avulla.

                                                                    Linssien asettelu

Oikeat ruttonaamiot ommeltiin nahasta, mutta minä helpotin työtäni ja liimasin nahanpalat yhteen kontaktiliiman avulla, ommellen vain valeompeleet nahanpalasten reunoihin. Tosin nokan liitoksen, jouduin ompelemaan.







Opettajani pyysi laittamaan tähän vielä materiaalilaskennan. Naamio maksoi materiaalien kanssa vaivaiset 24,60€, mutta työtuntien kanssa siitä olisi tullut n. 240€

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Turunlinnan tontun aarre

Johdanto

Istuessani kahvitauolle tyytyväisenä tietäen, että toinenkin tekemäni naamio, olisi tänään valmis, kun sainkin kuulla opettajaltani Mauri Mäkelältä, että tarjolla olisi ”Turunlinnan aarre”, joka kelpaisi opinnäytetyöksi. Työ kuulosti hyvin mielenkiintoiselta ja sydäntä lähellä olevalta aiheelta, koska olin lapsena usein käynyt Turunlinnassa aarteenmetsästyksessä, joten uskoin, että nyt minä saisin jättää linnaan aarteen tulevien lasten etsittäväksi. Ilmoitin ottavani työn vastaan. Mauri ilmoitti minulle, että tapaaminen asiakkaan kanssa olisi 23.9.13 klo.15

Tavatessani asiakkaani Benita Kivistön, sain tietää, että olin Kulkuriteatterin, enkä itse Turunlinnan kanssa tekemisissä. He olivat kyllä yhteistyössä Turunlinnan kanssa ja heillä oli tulossa esitys Turunlinnassa isänpäivänä, johon he tarvitsisivat lavastukseksi Turunlinnan tontun aarteen, mikä tulisi olemaan minun opinnäytetyöni.

Ensimmäinen palaveri

Ensimmäisessä palaveri pidettiin heti tutustumisen yhteydessä. Asiakas kertoi ensin hieman teatterinsa toiminnasta ja mitä he olivat ehtineet tehdä.
Rouva Kivistö kertoi pähkinänkuoressa esityksen taustaa, jossa ilmeni, että Turunlinnan tonttu, joka piti linnasta huolta, oli kerännyt linnan historiassa palaneiksi ja varastetuiksi uskotut arvoesineet talteen omaan kätköönsä, mutta ne, jotka uskoivat tähän ja halusivat varastaa aarteen tontulta, olivat kokeneet tontun vihan ja muuttanut nämä eläimiksi. Tarinassa, mikä oli tarkoitus esittää, kertoisi yhdestä ryöstöretkestä, joka muuttuisikin henkiseksi kasvutarinaksi. Esitys oli suunnattu lapsille ja aarteen tulisi olla myös sellainen, jota lapsikin pitäisi arvokkaana ja hienona.

Seuraavaksi aloimme käydä visuaalista puolta läpi aarteesta. Rouva kivistö oli tuonut mukanaan laatikollisen pokaaleja ja kultaisen pääkallon, jotka hän halusi ehdottomasti aarteeseen. Kuvaillessaan aarretta, visuaalisuus muutti kokoajan muotoaan, että mielikuvasta oli vaikea luoda realistista rakennetta, mutta onneksi minulle annettiin kohtuu vapaat kädet aarteen kanssa. Onneksi saimme yhteisymmärryksen ihan konkreettisistakin vaatimuksista. Aarre ei saisi missään tapuksessa olle arkku, koska siitä tulisi muuten liian merirosvomainen. Aarretta pitäisi pystyä liikuttamaan lavalta pois ja takaisin esityksen aikana, jolloin se tarvitsisi renkaat. Kultainen pääkallo haluttiin keskeiseen asemaan aarteessa ja hopeisia pikareita haluttiin paljon mukaan, koska historiassa, lähes kaikki astiat olivat hopeaa. Minulle tuotiin myös vanha hattuteline, mitä saisin käyttää aarteessa, jos halusin. Lähtökohtaiseksi budjetiksi sovittiin 300€ ja työn tulisi olla valmis 1.11.13

Suunnittelu

Aloitin aarteen suunnittelun muistiinpanojani selaamalla palaveristä ja yrittäen täydentää tietoaukkoja netistä selaamalla. Työ olisi alkanut vaivata hieman, mutta hattuteline antoi hyvän alkusuunnan suunnittelussa. Rouva Kivistön puhui muutamissa lauseissaan, että aarre muodostuisi vain pelkkästä aarteesta, josta tuli visio täyttää teline kaikella arvokkaan näköisellä, että se näyttäisi aarrekasalta, joka olisi kuin pilari, pelkistä kalleuksista, mutta visio näytti liian yksinkertaiselta, jolloin ajattelin korostaa aarretta symboolisesti, että aarre oli haluttu ja himotu. Otin vertauskuvaksi paratiisin kielletyn puun, jossa asusti käärme, joka vietteli Eevan maistamaan puun hedelmää, vaikka se oli kiellettyä. Sain piirrettyä muutaman luonnoksen, jotka lähetin sähköpostilla hyväksyttäväksi. Vastaus tuli pian ja sain luvan jatkaa työtä piirustusten mukaan.

                                                                   (Hyväksytty kuva.)

Materiaalin hankinta

Aloitin kiertämällä kaikki Vammalan keskustaa lähellä olevat kirpputorit, joista löysin lähes tarvittavan määrän aarteeksi kelpuutettavaa tavaraa. Aarteiden ostaminen kirpputoreilta tosin vaati oman rahan käyttämistä ja myöhemmin kuitella takaisin perimistä, koska minulle ei annettu rahaa ennalta mukaan käytettäväksi. Kun aarteet oli hankittu, kävin vielä ostamassa pienet kumirenkaat ja kromi-spray:ta hopeana ja kultaisena. Myöhemmin rouva kivistö otti minuun yhteyttä ja kyseli, että tarvitsenko lisää aarteita, koska heillä olisi laatikollinen, joka joutaisi muussa tapauksessa roskiin. Otin tarjouksen tietysti avosylin vastaan, kun se vielä tuotiin ovelle saakka.

Telineen rakentaminen

Tarkastellessani hattutelinettä uudelleen, olin kuvitellut vain kiristäväni sen ruuvit, jotta se ei heiluisi, mutta rakennelma oli niin vääntynyt ja kulunut, että ruuvit eivät enää pitäneet kunnolla kiinni. Purin telineen, hioin maalin tarvittavista kohdista pois, jotta hitsausksessa muodostuisi valokaari. Hitsasin rakennelman takaisin kasaan, korvaten keskikehikot rautatangolla ja lisäten pieniä rautatangon palasia ulkopinnoille, joihin kykenisin kiinnittämään käärmeen. Kiinnitettyäni renkaat ruuveilla ja muttereilla telineen pohjaan, maalasin telineen kultaiseksi.

                                                              (Teline purkuvaiheessa.)

                                                                    (Teline valmiina)

Käärme

Liimaaminen

Seuraavana haasteena oli tehdä käärme. Ensimmäisenä vaihtoehnona ajattelin vaahtomuovia ja leikata sen hitaasti mutta varmasti käärmeen hahmoon, mutta päädyin nopeampaan vaihtoehtoon, liimaamalla ”lötköpötkö”:iksi kutsuttuja solumuovi vesileluja yhteen vesiohenteisen kontaktiliiman avulla. Suunnitelma sujui hyvin siihen asti, kunnes yritin kiertää käärmettä telineen ympärille. Käärme oli liian sitkeää muovia, että se olisi antanut tarpeeksi periksi, jolloin liiman liitokset pettivät ja repesivät. Koitin uudelleen, mutta ensin lämmittäen palasia kuumailmapuhaltimella pakottaen ne muotoonsa. Tämäkään ei ollut tarpeeksi, jolloin osa paloista irtosivat. Seuraavaksi päätin kokeilla liimata liitoskohtien sisään tukiluun, käyttäen sähköputkea, joka yhdistäisi palat toisiinsa sisältäpäin. Tämä toimi ja käärme saatiin pysymään ehjänä telineen ympärillä.

                                                 (Käärmeen testaaminen telineen ympärille.)


Suomut

Käärme tuntui kuitenkin hyvin paljaalta, joten päätin koristella sitä tekemällä sille suomupeitteen. Käytin tähän kolvia ja kuin piirtäen, suomut ilmestyivät käärmeen pintaan kuin painaessa veitsen sulaan voihin. Käytin operaatiossa hengityssuojainta ja ilmastointia, koska solumuovin käry sisälsi paljon myrkkyjä.

Pää

Käärmeen pään leikkasin vaahtomuovista saksien avulla. Maalasin sen pinnan sileämmäksi lateximaalilla, jotta hopeinen pinta tulisi paljon kirkkaammaksi, kuin röpelöiselle pinnalle. Lisäksi se näyttäisi enemmän yhteensulautuvalta pinnalta solumuovin kanssa.

                                                         (Vasta leikattu käärmeen pää.)
  
Maalaaminen

Käärmeen vartalon ollessa maalausvalmis, maalasin käärmeen vartalon ja aarteet hopeisiksi ja kultaisiksi. Vartalosta tuli hopeinen ja suurimmasta osasta aarteista kultaisia, koska halusin käärmeen erottuvan värien seasta paremmin.

                                                          (Hopeoitu käärmeen vartalo.)

Suomujen urat

Kun käärme oli kiinnitetty telineeseen Sikaflex tiivistysmassan avulla, tein havainnon käärmeen suomujen urissa. maali ei ollut mennyt ollenkaan urien väliin, vaan keltainen solumuovi paistoi hyvin pistävästi. Koitin täyttää urat ruiskuttaen lääkeruiskulla mustaa maalia, mutta tämä osoittautui hitaaksi menetelmäksi. Seuraavaksi kokeilin mustaa paksua permanentti tussia, mutta tussi raapi urien reunoilta hopean pois. Opettajani Mauri Mäkelä vinkkasi käyttämään ohennettua maalia, sivellellen sitä uriin pensselillä ja pyyhkien ylimääräisen pois kostealla rätillä. Tämä osoittautui kaikista parhaimmaksi ja nopeimmaksi tavaksi.

Kolikot

Jokaisessa itseään kunnioittavassa aarteessa on aina kultakolikoita. Kävin läpi vaihtoehtoja pahvista messinkiin, mutta mistään en keksinyt nopealla leikkauksella tarpeeksi paksuja kolikoita tarpeeksi. Olin lapsena kokeillut kaataa uudenvuoden tinaa tekemiini puumuotteihin, tehden isoja kolikoita ja ristejä. Voisi luulla, että puu syttyisi tuleen sulasta tinasta, mutta niin pieni määrä ehtii onneksi jäähtyä, että puuhun ei jää kuin tumma jälki tinasta. Etsin itselleni turhaksi jääneen puulistan ja porasin pylväsporakoneella siihen kolikon paksuisia syvennyksiä, joihin kaataisin tinaa. Sain tehtyä testierän kirpputorilta löytäessäni uudenvuoden tinaa pienen laatikollisen. Kun kolikot oli valettu hyvällä menestyksellä, punnitsin kolikot, kuinka paljon 10 kolikon tekemiseen meni tinaa. Tilasin netin kautta itselleni kirjametallia tankoina, jotka olivat koostumukseltaan samanlaista, kuin uudenvuoden tina ja aloitin loppujen kolikoiden valamisen.

                                                               (Kolikoiden valamista.)
 
Kallo

Tyyny

Pääkallo haluttiin aarteen kunniapaikalle, josta se näkyisi hyvin. Päätin laittaa sen telineen korkeimmaksi ja ommella sille samettisen tyynyn.

                                                                  (Samettinen tyyny.)

Kiinnitys

Pääkallo oli valitettavasti valmistettu posliinista, jolloin sen kiinnittäminen ruuveilla ei tulisi kysymykseen. Eikä sitä olisi voinut tyynyynkään liimata, ilman, että liikuttaessa se olisi vahingoittunut. Pääkallo oli kuitenkin säästöpossu, joten sen pohjassa oli muovinen tyhjennysluukku. Poistatin luukun, mittasin kallon sisälle menevän kertopuusta olevan puukepin, jonka läpi pistin ruuvin, joka tulisi vielä telineen läpi ja lukittuisi mutterilla. Pelkäsin joka kiristyksellä, milloin kallo halkeaisi.

                                                  (Käärme ja kallo kiinnitettynä telineeseen.)

Aarteiden kiinnitys

Ripustus

Käärmeen kuivuttua kunnolla, aloitin kalleuksien kiinnittämisen telineeseen, käyttäen ensimmäisten kanssa itseporautuvia ruuveja. Seuraavia esineitä taas kiinni oleviin kalleuksiin popniiteillä ja loput rautalangalla ja kuumaliimalla. Täyttäessäni telinettä, tavarat alkoivat loppua, eikä kerrokset näyttäneet täyteläisiltä. Minun olisi kannattanut täyttää teline keskeltä ensin kaikella epämääräisellä ja laittaa koristeet sen jälkeen päälle. Onnistuin kuitenkin käyttämään helmikoruja hyödyksi ja ripustaa niiden avulla tavaroita keskelle roikkumaan. Tein täytetavaroita retkipatjan jämistä ja vaahtomuovista.

                                                             (Varhainen kasaus vaihe.)

                                                             (Myöhäinen kasaus vaihe.)

                                                    (Käärmeen pää kiinnitettynä valmiiksi.)

Arkut

Aarteeseen oli kiinnitetty kaksi pientä arkkua. Kolikoita ei ollut tarpeeksi niiden täyttämiseen, joten pohjataso piti täyttää toisin. Ensin mielessäni kävi laittaa pohjalle vaahtomuovia tuomaan korkeutta, mutta päädyin kullattuihin kiviin, jotta saisin kolikoille ja muille aarteille arkussa epätasaisuutta, jotka kiinnitettiin kaikki kuumaliimalla kiinni toisiinsa.

                                                      (Kuva valmiiksi täytetystä arkusta.)

Toinen palaveri

Kävin tilannekatsausta läpi rouva Kivistön kanssa puhelimitse ja lähettäen kuvia työn etenemisestä sähköpostitse. Kerroin, että ostamani kalleudet eivät aivan riittäneet täyttämään aarretta kokonaan ja jäljellä pudjetista oli 15€. He pyysivät aarteelle vielä kuljetuslaatikkoa ja myöntäisivät käyttööni vielä 50€ ylimääräistä, jolla saisin tehdä laatikon ja ostaa lisää tavaroita peittämään telinettä.

Kuljetusteline

Alkaessani suunnitella kuljetuslaatikkoa, ongelmaksi tuli käärme. Se vahingoittuisi hyvin helposti kaikesta siihen osuvasta hankauksesta ja aarteita roikkui kaikenlaisissa asennoissa, että ne vääntyisivät tai menisivät helposti rikki. Hylkäsin laatikkoidean ja päädyin tekemään kuljetustelineen. Aarteen selkäpuolella ei olut tavaroita kiinni, koska sitä katsottaisiin sen verran kaukaa ja vain edestä, jolloin telineen tukipalat saisi helposti takaa kannattelemaan metalliputkia vasten.

                                                              (Valmis kuljetusteline.)

13. Valokuvaus

Kun aarre oli valmis, kokeilin vielä koulun jälkeen eri väristen valojen kanssa miltä aarre näyttäisi. Myöhemmin yksi ottamistani valokuvista päätyi Kulkuriteatterin nettisivuille.

                                                          (Valokuvaus paikan valmistelu.)

Noutaminen

Seuraavana päivänä 1.11.13 Aarre tultiin hakemaan ja siihen oltiin oikein tyytyväisiä. Rouva Kivistö oli hyvin innostunut siitä ja myöhemmin illalla kiitteli vielä puhelimessa ja lupasi kirjoittaa työstä suositukset ja kyseli, olenko käytettävissä tulevaisuudessa, kun valmistun.

                                                                   (Aarteen kiinnitys.)

                                                                   (Aarteen lastaus.)

15. Materiaalikulut

Aarteet: 155,45
Kirjametalli: 57,90
Lötköpötkö: 25.75
Kangas ja tupsut: 11,76
Kromi-spray: 38,50
Renkaat: 13,35
Sikaflex : 2,48
Kuumaliima 2,50
Ruuvit 3
Kuusi 3
Vaneeri 3


316,69 = 317€

Lopputulos ja itsearviointi

Aarteen tekeminen oli mielenkiintoinen kokemus. Oletin työn olevan paljon helpompi, mutta tämä opetti jälleen paljon. Työ valmistui määräaikaan mennessä ja vuorokautta aikaisemmin, joka on aina plussaa. Budjettikaan ei mennyt yli sovitun ja olen vielä tyytyväisempi, että se pysyi hyvin lähellä alkuperäistä hintaa. Ainoat asiat mitkä olisin tehnyt toisin, olisi ollut aarteen sisältä täyttäminen ensin, koska sinne tavaroiden lisääminen oli hankalaa, kun tavaroita oli jo edessä. En joutunut pyytämään neuvoa asioiden suhteen, mutta kävin kyllä rakentavaa keskustelua ihmisten kanssa, joka osoittautui hyödylliseksi. Asiakas oli tyytyväinen työhöni ja hoidin kanssakäymisen hänen kanssaan mielestäni mallikkaasti ja tulimme hyvin juttuun ja toimeen.










 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Pieni kiertävä sirkus

Luokkatoverini Jenni otti opinnäytetyökseen kiertävän sirkuksen, joka olisi suhteutettu asten kokoon. Kyseistä sirkusta tultaisiin näyttämään näyttelynä ympäri Suomea. Työ oli kuitenkin sen verran monipuolinen ja työläs ajan suhteen, että työhön värvättiin muitakin koululaisia. minun työkseni tuli tehdä ja suunnitella kanahäkki, kärryjen akselilaatikot ja auttaa renkaiden maalauksessa.


                             Kanalaatikoa tehdessä sain oppa tekemään itse kierretankoa puusta






Myöhemmässä vaiheessa akseleiden tangot jouduttiin pidentämään ja paksuntamaan kaksin kertaisiksi, jotta kärryt eivät vääntäisi niitä painollaan ja lapset saisi työnnettyä kärryjä kumoon.


                      Loppusuoralla, työkseni tuli vielä lisätä sirkustelttaan yksi tukitolppa lisää